Samu Haber

(In English below)
 
Hetken piti keräillä itseään ja kasata tunteita ennen kuin pystyy sanoittamaan ajatuksia eilisen jälkeen. Eikä silti ole oikein sanoja. 
 
En tiedä mitä hyvää olen tehnyt että saan kokea tällaisia hetkiä. Mun on ihan pakko myöntää että totta kai odotukset oli tosi korkealla kun Nordiksen keikka lähestyi ja näin ennakkomyynnin luvut ja tiesin että halli tulee olemaan täysi. Jokainen HIFK peli Nordiksella tällä kaudella on aiheuttanut väristyksiä katsomossa ihan jo siksikin että tiesin tämän viikonlopun koittavan ja tiesin että päivä olisi monella tapaa suuri. 
 
En voi kaivaa sanallisesta kirstustani tarpeeksi kauniita sanoja kuvaamaan sitä mitä annoitte minulle ja meille eilen. Vaikka monenmoista oon saanut kokea elämässä ja urallani, oli eilinen taas jotain aivan uutta. En muista jännittäneeni noin paljon koskaan, mutta toisaalta en muista jännityksen myöskään purkautuneen noin nopeasti ensimmäisen biisin alussa kun tunsin mitä hallissa tapahtuu ja mikä rakkaus siellä meitä odotti. Nordis on maailman paras areena laulaa ja soittaa. Piste. Saundi ainakin lavalle on tiukka ja timanttinen ja myös tuntuu että vaikka kyseessä on areena, viimeisenkin penkkirivin jokainen sielu on niin lähellä että voisi melkein koskettaa. Se tuntuu aivan ihanalta. 
 
Oli mielenkiintoinen kokemus rakentaa ja treenata kaikki eilinen vain yhtä iltaa varten. Ja se teki siitä ehkä just niin spesiaalin. Aikaisemmassa elämässä, sillä upealla Sunrise Avenue taipaleella, kaikki tehtiin aina useaan kertaan ja pidemmille kiertueille ja konserteilla oli eri tavalla spesiaali merkityksensä. Se oli omalla tavallaan käsittämätöntä ja kaunista. Nyt koko viikkojen ja kuukausien lataus oli ängetty tuohon yhteen 94 minuutin hetkeen ja kristus että se tuntui kauniisti ja syvälle. 
 
Mä en muista että yksikään keikka olisi ollut yhtä helppo laulaa ja soittaa kuin eilinen. Vaikka taukoa lavoilta oli melkein puoli vuotta. Tuntui ettei mun tarvinnut muuta kuin olla siellä paikalla ja muiden mukana ihan sellaisena kuin olen. Ei yhtään kikkaa tai temppua vaan antaa hetken ja virran vaan viedä. Mun on pakko sanoa että Riston, Tomaksen ja Jannen kanssa soittaminen on aivan käsittämättömän siistiä ja helppoa. Ollaan soitettu nyt yhtyeensä seitsemän (!) keikkaa yhdessä ja tuntuu uskomattomalta että yhteinen vire ja henki on tuolla tasolla. Ja sama koskee ihanaa CREW:ta. Jos joku pärjää formula 1:sen ratissa, on varmaa että ympärillä on oikea tiimi. Niin meilläkin, maailman parhaat jätkät. Ja vielä kun JVG:n stadionveikot Koutsi ja Galis sekä ikiystävä Osmo kruunasivat illan, mitä muuta voi yksi mies pyytää. 
 
Mä nukun nyt viikon (oikeesti meen aamulla treenaamaan ja teen kaiken maailman TV juttuja, mutta tykkään valehdella näin itselleni...) Sitten pidän pienen Alppiloman lumilauta kainalossa. Sen jälkeen valmistaudutaan ensin Levin Hullu Poro pääsiäiskeikoille, jonka jälkeen käännetään katseet Musiikkitalon äitienpäiväviikonlopun konserttiin. Aika nasta kevät edessä. Enkä vielä edes maininnut että moottoripyörä- ja veneilykausi starttaa ihan pian. Lumet sulaa ja päivät pitenee. Ai että. 
 
Teillä rakkaat ihmiset ei ole mitään käsitystä mitä eilen annoitte. Mun sydän repesi onnesta lavalla monta kertaa ja silmät kostuu ja kurkkua kuristaa vieläkin silkasta onnesta. Eiliset hetket on tallennettuna mun sydämeen eikä niitä saa kukaan tai mikään sieltä koskaan pois. Se mitä lavalla sai eilen kokea, ei ole tältä planeetalta. Kiitos. 
 
Nyt mä syön lisää roskaruokaa ja sipsejä ja katson jotain sarjaa jonka nimeä en muista. Ja minuutin välein palaan eiliseen iltaan. Iso kasa rakkautta täältä kotisohvalta teille kaikille ja nähdään taas pian. Olette ihmeellisiä <3
 
On vain yksi halli Stadissa.
 
Samu

****************

It took a while to get my head and heart clear after last night before putting my thoughts into words. And still there are no words.
 
I don't know what good I have done to experience such moments. I have to admit that of course the expectations were high as the Nordis show was approaching and I saw the presale numbers showing the house will be full. Every HIFK game at Nordis this season has caused strange vibes in me just because I knew this weekend was coming and I knew that the big day would be significant in many ways.
 
No matter how deep I dig, I can't find phrases beautiful enough to describe what you gave me and us last night. Although I have experienced many things on my journey, last night was something completely new. I don't remember being so shaky before the show, but on the other hand, I don't remember the nervousness disappearing so quickly at the beginning of the very first song as I felt what was happening in the room and what kind of love was waiting for us there. Nordis is the best arena in the world to sing and play. Period. The sound is so tight and clear, at least on stage. And even though it's an arena, it feels like every soul even on the last row is so close to you that you can almost touch them. It feels absolutely amazing.
 
For me it was an interesting experience to build and to rehearse everything just for this one night. And maybe that's what made it so special too. In my previous life, on that wonderful Sunrise Avenue journey, everything was always done multiple times and for longer tours and all those evenings had a different way of being meaningful. Now the whole load of weeks and months was squeezed into that one 94 minute moment and Jesus Christ it felt beautiful. And deep.
 
I don't remember any show being so easy before. Although we had a break from the stages for almost a half a year. It felt like all I needed to do was just to be there just as I am, nothing extra. No tricks, just letting the moment and the flow take you. I have to say playing with Risto, Tomas and Janne is unbelievable easy. We have now played seven (!) shows together and it feels incredible that our spirit and communication is on such level. And the same goes to the CREW. If someone is successful inside a Formula 1 car, you can be sure they have the right team around. It's not just the driver alone who is doing things right. We have that too, the best boys in the world. And when the JVG "stadium boys" Jare and Ville and my forever-friend Osmo came in and gave a crown to the night, what more could a man ask for.
 
I'm gonna sleep for a week now (actually I'll work out in the morning and then all kinds of TV stuff, but I like to lie to myself like this...). Then after a little vacation at the Alps, we'll start focusing on our two shows in Northern Finland (Crazy Reindeer Arena, is there a cooler name for a venue;) and also the Helsinki Music House concert on mother's day weekend. Pretty cool spring ahead. Even without mentioning the motorbike and boating season starting soon. The snow is melting and the days are getting longer. Nice.
 
Dear people. You have no idea what you gave us last night. My heart broke in the most beautiful way on stage many times and my throat and chest still feel heavy from your love. Yesterday's moments are stored in my heart and no one or nothing can ever take them away. What we experienced last night is not from this planet. Thank you.
 
I'm gonna eat more junk food now and watch some stupid TV series. And every second minute I go back to last night in my thoughts. A big mountain of love from my home sofa to you all and see you again soon. You are amazing <3
 
There is only one "Halli" in "Stadi"
 
Samu