Samu Haber

Monenmoista
(In English below)
 
Vajaa vuosi sitten istuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja odottelin laukkujani saapuviksi Düsseldorfin lennolta viimeisen Sunrise Avenue keikan jälkeen ja mietin että mitähän ihmettä elämässä jatkossa tapahtuu ja kuka oikeasti olen. Tavallaan tiesin mutta tavallaan en. Vaikka ajatukseen nykyisestä taipaleesta oli ehtinyt totuttaa itseään jo pari vuotta, oli tunne silti erikoinen kun vanha oli juuri jätetty taakse ja uusi aika oli alkamassa samalta istumalta. Kuin olisi eronnut ja ihastunut uuteen samalla hetkellä. Sydän täynnä haikeutta ja uuden odotusta ja uutta toivoa. Jos tuottaja Jukka Backlund olisi istunut silloin vieressäni, hän olisi sanonut "Monenmoista." Niin Jukka aina näissä hetkissä sanoo. 
 
Kun katselen kulunutta vuotta, vetää se miehen aika hiljaiseksi. Odotin toki paljon, mulla on aina avaruustason unelmat, mutta miten on mahdollista että näin lyhyeen aikaan mahtuu niin monta niin kaunista ja tärkeää hetkeä ja kohtaamista. Että on näin upeita ihmisiä ympärillä, uusia rakkaita ystäviä lavalla ja sen ulkopuolella ja myös upeita sieluja jotka ovat pysyneet mukana matkalla vaikka suunta ja maailma ympärillä on muuttunut. 
 
Koko suomiretki on ollut 300 kertaa parempaa sielunhoitoa ja seikkailua kuin mitä osasin haaveilla. Okei joo, pari kertaa on ollut kurkku kipeä ja raajoja paketissa. Ja pari kertaa on varpaat jäätyneet moottoripyörän jalkatapeilla kotimatkalla kun sadetutka tulkittiin porukalla väärin, mutta tuo kaikki kuuluu tähän seikkailuun. On aivan mieletöntä että kaikki keikat ovat olleen täynnä väkeä. Ja että festareilla pelto on ollut täynnä - satoi tai paistoi. Ja jopa ulkomailta asti väki on tullut huutamaan meidän kanssamme "Täältä tullaan" kyliin ja kaupunkeihin joista he eivät ole ennen kuulleetkaan. Ette voi koskaan ymmärtää miten hullulta ja etuoikeutetulta se tuntuu että olette aina siellä. Toivottavasti saatte edes osan siitä rakkaudesta takaisin jota teiltä saamme. 
 
Tänään yöllä julkaistaan mun vuoden viimeinen biisi "Monenmoista." Biisi tulee keskiyöllä ja video huomenna päivällä. Ikiystävä Osmo Ikonen tuotti biisistä kauneimman mahdollisen version ja toinen vähän tuoreempi ystävä Sam Farage teki siihen videon, jota en ole vielä kertaakaan kuivin silmin pystynyt katsomaan. Myönnän että usein biiseillä on erilaisia kaupallisia tavoitteita. Tällä ei ole. Tää on vaan teille minulta. Ihanille tyypeille, jotka koulu- ja työpäivienne jälkeen ja muuten elämänne lomassa tuotte itsenne ja kaverinne tekemään hetkistä maagisia ja merkityksellisiä. Laulamaan ja elämään mukana ja jakamaan viisauttanne ja rakkauttanne. Ja teille jotka rakennatte lavan tai ajatte yössä rekkaa tai bussia. Tai tuotte uuden kitaran uuteen biisiin ja annatte oman ponnarin kun mun oma putosi. Ja sinulle joka keikan jälkeen crew-paita päällä halaat ja sanot "Oli hyvä show." Kiitos. 
 
Lauantain jälkeen mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni tilanne, etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin. Erilaisia ajatuksia ja hahmotelmia on paljonkin, mutta ensimmäistä kertaa meinaan antaa ajan kulua ja hengitellä maailmaa. Avannoissa, tatameilla, jäähalleissa ja lentokentillä. Ja mun omalla salaisella kivellä Lauttasaaren rannassa moottoripyörä viereen parkkeerattuna. Tiedän että tulen syksyn ja talven aikana haahuilemaan erilaisten kaupunkien katuja miettien kuinka tätä kaikkea ja teitä kaipaan. Se on kaunista. Sen kuitenkin tiedän jo nyt, että olette saaneet mun sydämen roihuamaan musiikille taas niin että liekit lepattaa täällä Helsingin yössä. On ihanaa tuntea että sisälläni on jo monta laulua jotka kypsyvät siellä sielun uunissa päästäkseen ulos kun aika on. Se että liekki taas näin roihuaa, on teidän ansiotanne. Kiitos.
 
Jonkin listauksen mukaan me suomalaiset ollaan maailman onnellisin kansa. En tiedä miten se on mitattu, mutta siitä olen varma, että mä olen maailman onnekkain jätkä. 
 
Elämä on ihmeellistä. Ja niin olette tekin. Nähdään lauantaina <3
 
Samu

*****************

Less than a year ago, I was sitting at Helsinki-Vantaa airport waiting for my bags to arrive from the Düsseldorf flight after the last Sunrise Avenue show and I was wondering what the hell is going to happen in my life now and also who the hell am I. I kind of knew, but I kind of didn't. Although there were a few years to get used to it all, it still felt strange as I had just said goodbye to the old life and the new journey was about to begin right away. It was like breaking up with someone and falling in love with someone new on the same second. A heart full of heavy echoes of the years behind and new hopes and excitement too for the new road ahead. If producer Jukka Backlund would had been there sitting next to me, he would have said in Finnish "Monenmoista." That's what he always says at these moments.
 
Looking at the past year, it's hard to understand everything that happened. Of course, I expected a lot, I always have outer-space-level plans, but how is it possible to squeeze so many beautiful and important moments into such a short time. And that there are such wonderful people around me, new dear friends on and off the stage and also wonderful souls who have stayed with me on this journey even though the direction and the world around us changed.
 
The whole "Finland trip" has been 300 times better therapy and adventure than I could have imagined. Ok, there have been times I had a sore throat and my left knee is still not what it used to be. And my toes have been frozen a few times on the motorcycle on the way home as we understood the rain radar all wrong, but all this belongs to this adventure. It's absolutely crazy that all the shows have been packed. And that the fields at festivals have been full- rain or shine. And people have actually traveled to Finland from foreign countries to shout "Täältä tullaan" with us in villages and towns they have never heard of before. You can never ever understand how privileged it makes us feel that you're always there. All the love we get from you each night - I hope you get at least some of it back.
 
My last song of the year "Monenmoista" will be out at midnight and the video tomorrow at noon. My forever-friend Osmo Ikonen produced the most beautiful version it, and another slightly newer friend, Sam Farage, made a video for it, which I have not been able to watch with dry eyes yet. I admit that songs often have commercial goals. This one doesn't. This is just a small song from me to you. For you wonderful people who, after your school and work days, bring yourself and your friends to make the moments meaningful. You actually take an airplane or a boat to Finland just to be with us and to share your love. And also to you who build the stage or drive the truck or bus in the night. And to you who bring the new guitar on stage in between the songs and give me your hair loop as I dropped mine. And to you who hug me after the show in your crew hoodie saying "That was a good show." Thank you.
 
After Saturday, for the first time in my life, I don't know what will happen next and when. There are a lot of different ideas and plans, but for the first time ever I'm going to let time pass and breathe the world a bit. In ice holes, on tatamis, hockey arenas and airports. And on my secret stone in Helsinki by the sea with my motorbike parked next to it. I know that during the autumn and winter I will wander the streets of different cities thinking how I miss you all. That's beautiful. However, you should know that you have made my heart burn for music again so that the flames are reaching high levels here in the night of Helsinki. It's so cool to feel that there are already many songs inside me that are just waiting to come out when the time is right. That's all because of you all. Thank you. 
 
According to some article, we Finns are the happiest people in the world. I don't know how it's measured, but I'm sure that I'm the luckiest guy in the world.
 
This life is amazing. And so are you all. See you on Saturday <3
 
Samu