Blog
Pelastetaan Maailma
(A few words in English below)
Kesällä 2019 Warner Music Finlandin tuotantopäällikkö Lasse Kurki soitti mulle ja ehdotti aivan puskista yhteistyötä suomenkielisen levyn tiimoilta. Siis kilpailevasta levy-yhtiöstä, olen ollut Universal Musicin artisti vuodesta 2013, ja että suomen kielellä? Sitähän mä nimenomaan en koskaan halunnut tehdä. Pari "Vain Elämää" versiota, varsinkin Tuiskun ja JVG:n versiot viimeisellä kaudellani olivat superhauskoja tehdä ja sanoittaa uusiksi, mutta en koskaan ihan tosissani ajatellut että siitä seuraisi mitään suurempaa.
Aivan urani alussa 16-vuotiaana silloinen Sunrise-orkesteri esiintyi sekä suomeksi että englanniksi. Mun tekemiin suomenkielisiin Espoolaisten kotibileiden "hittibiiseihin" silloin kuuluneet "Annikki" "Henkinen Orgasmi" ja "Älä rakastu Naiseen" olivat jotenkin liikaa sen ajan iskelmää ja etupäässä huumoripläjäyksiä. Ne oli tehty viihdyttämään humalaista yleisöä pubikeikoilla, joilla ei varmasti jaksettaisi kuunnella englanninkielistä taidemusiikkia koko iltaa. Tavallaan pakollinen paha jotta yleisö ei poistuisi, vaikka olihan niiden soittaminen hauskaakin jokaisella keikalla. Varsinkin se Annikki. Ehkä julkaisen sen joskus.
Syksyllä 2019, noin puoli vuotta ennen pandemian puhkeamista, olin menossa nukkumaan omaan sänkyyni ja sydän ja mieli oli täynnä luopumisprosessia Sunrise Avenuesta, bändistä joka oli ollut suuri osa elämääni ja identiteettiäni teinistä saakka. Itse tiesin jo silloin että joulukuun 3. julistaisimme kymmenille miljoonille ihmisille lopettavamme ja se salaisuus valtasi paljon alaa sydämestä. Samalla luopuminen jotenkin inspiroi. Juuri ennen kuin sain sinä yönä unta, päässäni alkoi soimaan uuden kappaleen alku suomeksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Englanniksi tätä tiedostamattoman mielen lahjaa olen saanut nauttia useasti ja se on johtanut kappaleisiin Hollywoodin kukkuloista ja ties mistä, mutta nyt se tapahtui äidinkielelläni. Tekstin pätkä joka päässäni soi sanoi "Synneissä tän kaupungin...." Nousin sängystä, menin viinilasin kanssa pianon ääreen ja tein kappaleen sinä yönä. Päätin tarjota sitä tulevina viikkoina suomalaisille artisteille. Olen jonkin verran päässyt säveltämään kotimaisillekin artisteille kappaleita vuosien varrella ja ajattelin että ehkä tämä sopisi Kaija Koolle tai jollekin. Mutta jotenkin tuo biisi osui syvälle omaan sydämeeni ja pidin sen sittenkin itselläni.
Lokakuussa pyysin tuottaja Jukka Immoselta aikaa kuunnella muutaman uuden biisini. Niitä oli pari kuukautta Enkelten Kaupungin syntymän jälkeen jo vajaat kymmenen. Niistä kolme on tällä albumilla. Enkelten Kaupungin kohdalla Jukka sanoi että "Hitto tehdään tää heti!" Risto Niinikoski soitti rummut, me Jukan ja Antti Riihimäen kanssa soitettiin ja puuhattiin loput ja biisi oli nopeasti ja vaivatta valmis. Ja se julkaistiin samoihin aikoihin elämäkertani kanssa seuraavana syksynä. Se tuntui oudolta ja uudelta koska en ole oikeastaan ikinä julkaissut mitään Samu Haber nimellä, mutta samalla se tuntui mielettömän hyvältä. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt että aikaa albumin valmisteluun siunaantuisi pari vuotta maailmantilanteesta johtuen. Hyvä niin. Tai siis jos pandemiasta jotain hyvää seurasi, lukitsi se minut tekemään musiikkia suomeen.
Suomessa on maailman mainioin luova kenttä luovine ihmisineen. Olen ollut hurmaantunut. Olen aikaisemmin tehnyt valtaosan sävellystyöstäni ja co-write matkoistani ulkomaille ja mm. Ruotsissa, Briteissä, Saksassa ja USA:ssa ja olen aina kadehtinut noiden luovien paikkojen meininkiä ja yhteisöllisyyttä. Suomessa oli vielä urani ensimmäisinä vuosina melko kuppikuntainen meininki ja tuijottelukulttuuri studioilla. Nyt huomasin menon muuttuneen totaalisesti. Kenties uusi maailmaa enemmän nähnyt sukupolvi on muuttanut kaiken ja nykyään täällä tehdään yhdessä ja kovalla sykkeellä ja rakkaudella. Se aikaisempi liika hertseihin ja siihen "Miten jokin on taiteessa oikein" on muuttunut ratkaisuiksi, jotka tehdään vain sen perusteella mikä tuntuu hyvältä. Se on ihanaa. Kiitos kaikki ihanat taiteilijat jotka annoitte panoksenne tämän albumin lopulliseen muotoon. Ja niillekin joiden kanssa tehdyt kappaleet eivät ainakaan vielä päätyneet julkaistavaksi. Olen oppinut teiltä paljon ja jokaisella sessiolla on ollut suuri merkitys.
Kiitos vielä tuottajat Jukka, Antti, Joonas ja Joona. Työ ei ole kertaakaan tuntunut työltä vaan enemmänkin yhteiseltä hetkien kokemiselta ja olette kaikki kovin rakkaita ja arvokkaita. Kiitos että annoitte aikanne ja kokemuksenne käyttööni ja kiitos että saan touhuta yhdessä teidän kanssanne. Näinä kolmena vuotena on porukkaamme syntynyt lapsia, on tullut eroja ja rakastumisia, menetyksiä ja suurta onnea. Ne kaikki kuuluvat näissä kappaleissa. Ja kiitos että annatte minun olla minä. Just tällainen, ups and downs, saan kuplia, innostua, surra ja ahdistua just niin kuin se ulos tulee. Kertaakaan ei tarvinnut piilotella tunteitaan suuntaan eikä toiseen. Olette upeita.
Kiitos koko Universalin, Friedin ja Capitolin jengi ja kaikki Comusic Managementilla sekä Live Nationilla että elätte mukana. On ihanaa että on sellaiset tyypit kuin te.
Eräs tuttu toimittaja kysyi multa tällä viikolla että mitä suomenkieliseltä uraltani haluan. Pakko myöntää ettei mulla ole mitään hajua. Mä haluan sen antaa viedä mua just sinne mikä parhaalta tuntuu ja haluan nauttia. Toki töitä pitää tehdä, mutta josko sitä puristaisi vähemmän mailaa ja stressaisi vähemmän kuin aikaisemmin. Ehkä maailmaa ei tarvitse valloittaa vaan voisi pelastaa vain pieniä palasia ja hetkiä siitä. Mä olen teini-ikäisestä saakka tavoitellut suuria ja vähän jotain saanut saavuttaakin yhdessä hienojen ihmisten kanssa. Nyt ajattelin ainakin yrittää olla enemmän tarinan kyydissä ja ihastella sitä mitä tapahtuu. Katsotaan kuinka hyvin strategia pitää ja miltä se tuntuu.
Kuten mulla on ollut tapana, kuuntelin koko albumin keskiviikkona, vain kaksi päivää ennen julkaisua, yksin puhelin lentotilassa ja annoin ajatusten ja tunteiden virrata. Olo sen jälkeen on tuttu. Iskee haikeus että se aika jonka on saanut viettää biisien kanssa omassa kuplassaan ja aina palata niihin uudestaan ja uudestaan ties missä automatkalla tai iltalenkillä on ohi. Nyt laulut lentävät pesästä ihmisten korviin ja toivottavasti myös joidenkin sydämiin. Sanon tällä albumilla enemmän suuria asioita suoraan kuin koskaan aikaisemmin. Suomen kieli siihen lienee yksi syy, nyt pystyn ja osaan, enkä voi olla varma miten kaikki pienet hetket siellä suuressa kokonaisuudessa tulkitaan ja otetaan. Mutta se on juuri tän koko homman suola. Pitää uskaltaa. Ja samalla kun tunnen haikeutta yhden jakson päättymisestä, olen loputtoman innoissani että pian saan kokea uusia ja vieläkin hienompia hetkiä laulujen kanssa isolla porukalla. Se jännittää ja vie varmasti vielä jonkin aikaa yöunet, mutta se on merkki siitä että asia on tärkeä. Tuntuu ihanalta kun elämän pulssi tuntuu jokaisessa solussa.
Rakas ystäväni ja managerini Mikko Saukkonen presentoi mulle yhdessä Live Nationin kanssa suunnitelman kiertueesta levynjulkaisun yhteyteen. Hyväksyin sen keväällä, mutta olin hieman vihainen Mikolle kesällä kun olin varma ettei moiset valtavat paikat, Logomot ja Tulliklubit millään tulisi tarpeeksi täyteen ja keikkani näyttäisi nololta puolityhjille saleille. En voi käsittää että kiertue on käytännössä loppuunmyyty ja että löytyy noin paljon ihmisiä joita kiinnostaa mun seuraava steppi. Olen sanaton ja totaalisen kiitollinen että annatte mulle moisen mahdollisuuden. Lavalle meno jännittää aina. Lopetan esiintymisen sinä päivänä kun se ei enää yhtään jännitä. Mutta nyt myönnän että jännittää enemmän kuin vuosikausiin. Aivan kaikki on minullekin uutta. Ja ihanan jännittävää ;)
Kiitos Lasse Kurki. Kiitos musiikintekijät ja ystävät, levy-yhtiö, manageriposse ja Keikkaorganisaatio. Kiitos frendit ja läheiset että elätte mukana.
Ja valtavin kiitos teille ihmiset tuesta ja mukana elämisestä jo heti näin alkumetreillä. Olen saanut nyt jo enemmän kuin odotin ja elämä tuntuu ihan helvetin ihanalta. Nyt pelastetaan maailma. Tai ainakin pieni palanen sitä yhdessä.
Nähdään keikoilla ja lauletaan kovaa,
Samu
**************************
Save The World
I used to write blogs in Finnish too in the beginning many years ago but I must admit it feels strange writing those lines above after expressing my thoughts in English for so many years. In the beginning of the Sunrise journey, I also wrote songs in Finnish. We were 16 years old and we came to realize that people inside these shady pubs won't enjoy shows only of folk music in English. That was our thing back then. So I wrote some songs in Finnish to keep the drunk people with their beers in the bars with stages smaller than a dining table. Back then I never thought a day like this would come when I'd release a full album in Finnish and there'd be shows already booked in the calendar. Life surprises you some times.
In 2005 as I was still looking for a record deal for Sunrise Avenue, Universal Music Finland would have signed us under two conditions. 1. We change the language to Finnish 2. We fire our producer Jukka Backlund and they bring in their specialist who knows how the music industry works. I actually walked out of that office immediately leaving the papers on the table (Them looking at me like a ghost) and decided to never go back. To leave Jukka, the guy who invented the sound of the band's beginning, never. And Finnish just didn't sound like my thing. Good choice back then.
The early autumn 2019 was very emotional and strange times. Inside me I already knew that together with the guys I'd be announcing the last steps and the final tour of the band that had been a major part of my life and my identity for so many years. I was so scared. I felt lonely and letting go was extremely difficult, but all those moments and the feeling of jumping into something new also inspired me. I had accepted the possibility that maybe there would never again be music or releases by me in any language in the future. If that would have been the case, honestly looking at everything this life has already given me, I would have just bowed deep and said "Thank you dear life." No matter how you look at what happened the last years, I have gotten more than anyone deserves. It has been just amazing and sometimes I find myself thinking if all of it was just a very good dream. But letting go was more difficult that I can explain and for some reason from those waves of emotions the songs started coming out and at some point there was no stopping them. I have postponed this album a few times because of Sunrise Avenue and the final tour. But now it's time for the next chapter and my heart is filled with excitement and love and there are more butterflies in my stomach than in a very long time. Everything is all new to me now and stuff I'll do with these songs, I have never done before. Every song and every arrangement will be put to daylight starting this weekend. And I can't wait.
I realize I wouldn't have such a start for my next adventure now if it wasn't for Sunrise Avenue and all the people making that story so huge. All the band members, people around us and especially our fans, the best ones in the world. I also realize most of the people who used to sing with me and us at the shows will not be there in the future for the chorus boost. Everybody knows that.
Still I must say I'm out of words after having all the understanding, love and support from many of you. So many of you non-Finns too have supported me with this step and it means the world to me. Thank you. And if you feel like flying over to Finland next summer for example for a festival, it's not a bad idea. This country, just like yours, is beautiful and definitely worth visiting. We also sing the choruses loud here ;)
So this is it. It's time to save the world. Or at least a little part or little moments of it. Biggest thanx for your love and for living along. Sending out a big hug - where ever you are.
Forever Yours,
Samu