Samu Haber

(In english below)
 
Sieltä se kevät tulee hitaasti mutta varmasti ja päivät pitenee. Jo on aikakin. Pakko sanoa etten ole mikään kylmien vuodenaikojen suurin fani vaikka on avantoja ja muita talviharrastuksia ja onneksi tänä vuonna pääsi hetkeksi talvella lämpimään taas pitkästä aikaa. Muusikon kesäloma on tammikuussa ja kesällä kun muut lomailevat, onnekkaimmat meistä on keikkabussissa. Täytyy myöntää että viime vuoden vuoristoradan jälkeen kunnon paussi tuli tarpeeseen. Toisaalta tänä vuonna on niin paljon jänniä juttuja edessä, että mun sisällä asuva pikku-seikkailija ei malttaisi odottaa että keikat taas alkaa ja olen huomannut tekeväni outoja lavamuuveja peilin edessä jopa aamulla kahvikuppi kädessä. Se on hyvä merkki se.
 
Mä olin aivan finaalissa kun sain viime vuoden pakettiin joulukuussa. Oikeasti vain nukuin pari viikkoa. Ensin oli pari vuotta odoteltu että Sunrise Avenue saatiin kiertueelle ja lopulta kaiken sen upeuden päätteeksi sanottiin hyvästit upeille bändiläisille ja crewlle ja myös valtaosalle kuulijoista. Ja kaikille niille upeille biiseille. On ihan selvää ettei tuollaisia jäähyväisiä käsitellä hetkessä. Vain vajaat kaksi viikkoa viimeisestä Sunrise keikasta olin jo lavalla uusien suomenkielisten biisien kanssa. Ennen rundia tuntui ettei pää kestä noin nopeaa loikkaa uuteen maailmaan vanhan vielä tuntuessa rinnassa, mutta sitten kun kaikki alkoi, keikat olivat parasta balsamia haavoille. Nyt kun katsoo taaksepäin, on ehkä ihan hyvä että Suomikiertue kesti vain sen lyhyen pätkän loppuvuodesta. Se antoi mahdollisuuden toipua hiukan ja myös sydän sai mahdollisuuden kasvattaa nälkäänsä uudestaan.
 
Nordis, Helsingin jäähalli. Mä oon istunut Nordiksella melkein kaikissa HIFK:n kotipeleissä tänä vuonna ja hengittänyt areenan ilmaa ja fiilistellyt mitä siellä tapahtuu ensi lauantaina. Nordis on HIFK:n kotiareena, mun jääkiekkojoukkueen koti ja se paikka minne äiti vei mut ensimmäisen kerran kuusivuotiaana mun ensimmäiseen jääkiekkopeliin. Siitä lähtien Nordis on merkinnyt mulle enemmän kuin voin oikein selittää, ja mun ensimmäinen lapsuuden unelmani ei itse asiassa liittynyt musiikkiin ollenkaan. Silloin unelmoin että pelaisin joskus punaisissa, niihin aikoihin pääkaupunkiseudun ainoassa liigajoukkueessa. Näin unissani miten teen maaleja hienolle seuralle ja upeille faneille. En tainnut ihan niin pitkälle koskaan päästä vaikka yhden syöttöpisteen sainkin kerran Nordiksella IFK:ta vastaan Espoon Kiekkoseuran paidassa. Ja yhden epäonniostuneen rankkarin. Sitten äiti osti mulle kitaran ja mun unelmat sai uuden suunnan. Varmaan ihan hyvä niin. 
 
Helsinkiin ollaan monissakin suunnitelmissa rakentamassa erilaisia uusia areenoita ja se on ihan hyvä juttu monessa mielessä. Mutta mun on pakko sanoa että vaikka Nordis ei ole yhtä hieno kuin vaikkapa uusi upea Nokia Areena Tampereella, on siinä paikassa jotain mitä ei voi rahalla ostaa. Vähän kuin Tavastia Klubi muuttaisi hienompiin tiloihin jonnekin kulttuurikeskukseen missä ilmanvaihto ja kaikki vessat toimii. Ei se ole sama juttu. Historia ja muistot on iso osa uusiakin hetkiä. Ensi lauantaina Nordiksella ei lämätä tai taklata, vaan silloin se kuuluu meille. Maailma on aika sekaisin ja kaikkia mietityttää ihan ymmärrettävästi oma talous ja sen valossa on aivan mahtavaa miten täyteen halli on tulossa. Kiitos taas kerran. On niin siistiä että ootte kaikki tulossa ja se saa mun kädet kivasti tärisemään ja unet katkonaisiksi.
 
Keikoissa parasta on se, että vaikka niitä tekisi kuinka paljon, ei koskaan voi tietää mitä seuraava show tuo tullessaan. Meininki treeneissä on ollut aivan mahtava. Koko meidän jengiä jännittää ihan kunnolla, mutta kaikki painaa treeneissä palolla ja isolla sydämellä ja sopivasti keskittyneenä. Kun rumpali Risto kysyi multa viime vuonna, haluaisinko että hän kasaisi mulle bändin uutta taipaletta varten, en arvannut kuinka hyvä ryhmästä tulisi. Kuten kaikki tiedetään, uusien ystävien löytäminen on todella harvinaista. Mä olen jo tässä lyhyessä ajassa saanut kolme uutta ystävää ja on niin siistiä jakaa lava lauantaina just näiden tyyppien kanssa. Ja monta muuta hetkeä lauantain jälkeen.
 
En malta odottaa että nähdään ensi viikolla. Tiedän että lauantaina kasilta illalla mun sydän ja meidän sydämet hakkaa taas ihan hulluna ja kehossa kulkee outoja väristyksiä. Sitä tuntee elävänsä ja myönnän että sitä fiilistä on jo ikävä. Ja tiedän sanovani näin aina, mutta en muista milloin olisin odottanut seuraavaa keikkaa näin paljon. Ihanaa että tää tuttu jännitys ja kuumotus taas kaivautuu jostain esiin. Se tarkoittaa että asiat on tärkeitä. 
 
On niin huikeeta että elätte mukana niin monissa elämän mutkissa ja hetkissä. Ette arvaa miten sydän halkeaa onnesta kun näen UMK finaalissa sienikylttejä (ja muita outouksia ;) tai kun viime viikolla jotkut tyypit käveli ohi Mannerheimintiellä ja huikkasivat "nähdään ensi viikolla." Aiotaan pistää teidät laulamaan muutama kertosäe ;)
 
Nordenskiöldinkatu 11-13 (vaikea lausua) Nähdään siellä ;)
 
Samu

**********************
 
The spring is coming slowly but steadily and the days are getting longer. About time. Honestly, I'm not the biggest fan of the cold season (who is?), but luckily this year there was a chance to escape the winter for some weeks again. I must admit after the crazy last year, the winter break was much needed. But on the other hand there are so many exciting things ahead this year, the adventurer part of me just can't wait any longer and I have found myself making strange stage moves at home with my morning coffee. That is a good sign. 
 
I was über tired as my "working year" was over in December. I pretty much just slept for a few weeks. First waiting and preparing for the final Sunrise Avenue tour and then experiencing all those unbelievable feelings on that journey and saying goodbye to the band boys and also to most of the band's listeners and songs was even heavier than I thought. It takes time to swallow emotions and memories that big. Then less than two weeks from the last Sunrise Avenue show, I was on stage with my Finnish songs with a new gang. First I thought I can't handle the change that fast, but then as it all started again, the nights were like perfect medicine for my beautiful wounds. Looking back at it now, I'm happy the tour with my new friends wasn't longer last year. That gave me a chance to recover a bit and also it gave my heart a chance to become hungry for more again. 
 
Nordis, Helsinki Ice Hall. I've sat there enjoying so many HIFK ice hockey games this year just breathing the room and fantasizing what will happen there next Saturday. Nordis is the home arena of Helsinki HIFK, my ice hockey team, and the place where my dear mother brought me for the first time when I was six years old. My first ice hockey game. Ever since that place has meant more to me than I can ever explain and my first childhood dream was actually not about music at all. Then it was about being part of that team and those red jerseys and scoring goals to them and their amazing fans. I Never made it that far. I once scored a point against HIFK with my own team at that arena as a junior, but then my fairytale and dreams found a new direction that suits me better. 
 
Some of you have asked where the name "Nordis" comes from. It's actually a nick name of "Helsinki Ice Hall" and it comes from the address, Nordenskiöldinkatu 11. Don't try, that one is hard to pronounce even for us Finns. Next Saturday Nordis is not about sticks, pucks and body hits. Then Nordis belongs to us. The world around is all mad and I know  everyone's worried about their finances these strange times and therefore it isn't too easy to sell concert tickets right now. Knowing all this, it's amazing how full the room will be on Saturday. Thank you. Once gain. It's so amazing you're all coming.
 
The best thing about live shows is that no matter how much you experience, you can never know what the next one will bring. But I must say the vibe at the rehearsals has been just great - full of passion and excitement and feeling the good kind of nervousness in us all. As drummer Risto asked me last year if I'd want him to suggest the members to my band, I had no idea he'd do such a great job. Finding new friends is not easy, we all know that. I have found three new ones and I'm thankful to share that stage with these guys next week. And many more nights after Saturday.

I can't wait to see you all next week. At 8 PM my heart and our hearts will beat like crazy again and strange vibrations will run through our bodies. Feeling alive to the bone, I admit I miss that feeling already. And I know I always say this, but I don't remember counting minutes to the next show like this. Excitement and nervousness level is raising slowly. I love it. It means things matter.
 
Thank you so much lovely people for living along. On all turns of live and through all different moments. Seeing some crazy mushroom signs (and other strange stuff;) at UMK show or having some strangers just walk by me in Helsinki last week saying "we see us next week" makes my heart melt. I don't care how well you speak or understand Finnish. We're gonna make you sing a few choruses with us on Saturday ;)
 
See you next week! 
 
Still yours, 
 
Samu